TEOLLISEN KASVINVILJELYN PIILOTETTU VERIVERO, OSA 2:

Vihreiden aavikoiden todellinen hinta

Olemme aiemmin purkaneet yksittäisten tuontiraaka-aineiden, kuten avokadon, kookoksen ja mantelin, ympärille rakennettua eettistä illuusiota. Mutta mitä tapahtuu, kun skaalaamme tämän kognitiivisen dissonanssin globaalille tasolle?

Eläinoikeusideologian perimmäinen tavoite on poistaa ihminen luonnollisesta ravintoketjusta: lakkauttaa metsästys ja eläintuotanto, ja siirtää koko kahdeksanmiljardinen ihmiskunta yksinomaan teollisesti tuotetun kasviproteiinin varaan. Tätä ratkaisua markkinoidaan "verettömänä ja kestävänä". Faktojen valossa se on kaikkea muuta.

Heidän utopiaansa kutsutaan vihreäksi aavikoksi – se on globaali ekosidi, joka vaatii elinympäristöjen tuhoamista ja kymmenien lajien ajamista sukupuuttoon mittakaavassa, jota maallikon on vaikea edes käsittää.

1. Vihreä aavikko on elinympäristön nollatila

Teollinen monokulttuuri – olipa kyseessä sitten soija, herne tai kaura – on ekologisen monimuotoisuuden vastakohta. Se on miljoonien hehtaarien alue, jolta on systemaattisesti raivattu ja hävitetty kaikki muu elämä, jotta yksi ainoa kasvilaji voi kasvaa maksimiteholla.

Tämä tila pidetään yllä jatkuvalla kemiallisella ja mekaanisella sodalla luontoa vastaan. Glyfosaatti ja hyönteismyrkyt steriloivat alueen sienirihmastot ja pölyttäjät. Raskas kalusto repii kyntäessään ja puitaessaan maassa pesivien lintujen, jänisten ja muiden pikkunisäkkäiden kodit auki jokaisella kasvukaudella. Tämä kuolema ei ole maatalouden vahinko; se on sen perusedellytys. Monokulttuuripelto ei ole elinympäristö. Se on elinympäristön hauta.

2. Sukupuuton matematiikkaa: Espanjankokoinen tyhjiö

Kun katsomme maailmalle, näemme teollisen maatalouden todellisen luonteen. Soija on yksi globaalin proteiinintuotannon moottoreista, eikä sen vaatima maapinta-ala suinkaan pienene.

Nature Sustainability -lehdessä vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen (Song et al.) mukaan pelkästään Etelä-Amerikan soijapellot kasvoivat kahdessakymmenessä vuodessa 26 miljoonasta yli 55 miljoonaan hehtaariin.

Yritä hahmottaa tuo luku. 55 miljoonaa hehtaaria on enemmän kuin koko Espanjan maapinta-ala. Se on alusta loppuun tyhjäksi raivattua luontoa. Toinen esimerkki löytyy Brasilian Cerradosta, joka on maailman monimuotoisin trooppinen savanni. Science Advances -lehden (2019) tutkimuksen mukaan soijantuotanto uhkaa tuhota sieltä vuoteen 2050 mennessä yli 3,6 miljoonaa hehtaaria (alue, joka on reilusti Uuttamaata, Varsinais-Suomea ja Satakuntaa yhteensä suurempi). Tämä vie elintilan tuhansilta alkuperäislajeilta. Näiden lukujen edessä yksittäisten tuotantoeläinten suremisesta tulee kognitiivista akrobatiaa.

Lisäksi monet tuontipalkokasvit (kuten linssit ja kikherneet), joihin vegaaninen ruokavalio usein nojaa, "pakkotuleennutetaan" myrkyttämällä ne glyfosaatilla juuri ennen koneellista puintia. Se on massiivinen ekologinen pommi hyönteisille ja peltoluonnolle. Suomessa tällainen on onneksi pääosin kielletty viljakasveilla.

3. Ideologian päätepiste: Euroopan kokoinen tuotantolaitos

Viedäänpä eläinoikeusliikkeen vaatimus loppuun asti. Mitä täysin vegaaninen maailma todellisuudessa vaatisi?

Tunnetun Oxfordin yliopiston tutkimuksen (Poore & Nemecek, Science 2018) mukaan, vaikka valtavia laidunmaita vapautuisi, ihmiskunnan ravinnontarpeen tyydyttäminen pelkällä kasvipohjaisella maataloudella vaatisi edelleen noin miljardi hehtaaria (10 miljoonaa neliökilometriä) puhdasta, intensiivistä peltoalaa (cropland).

Tämä vastaa koko Euroopan mantereen pinta-alaa Uralilta Atlantille.

Mutta tässä on se julmin illuusio: maapallo ei ole tasainen työpöytä, jolle voimme piirtää Euroopan kokoisen neliön. Maapallolla on vuoristoja, järviä, arktisia alueita, soita ja asutuskeskuksia. Jotta voimme ylläpitää tuon miljardin hehtaarin nettoalan ravinteikasta viljelymaata, meidän on pirstottava se pitkin planeettaa. Tämä tarkoittaa miljoonia kilometrejä uusia moottoriteitä, rautateitä ja logistiikkakeskuksia näiden "vihreiden aavikoiden" yhdistämiseksi satamiin ja jalostamoihin. Kun tämä infran ja pirstoutumisen vaatima bruttoala lasketaan mukaan, tuotantoalueen laajuus kasvaa eksponentiaalisesti, muuttaen peruuttamattomasti mantereen laajuisia ilmastovirtauksia.

4. Pirstaloituminen ja väistämätön lajikato

Tämä massiivinen pirstaloituminen on se todellinen syy, miksi vegaaninen utopia ajaisi lukemattomia lajeja lopulliseen sukupuuttoon.

Kun luonto pilkotaan kemiallisilla monokulttuureilla ja logistiikkaväylillä, jäljelle jäävät luontoalueet muuttuvat saarekkeiksi – vihreiksi vankiloiksi. Suurpedot, kuten karhut, sudet ja ilvekset, tarvitsevat satojen, jopa tuhansien neliökilometrien laajuisia yhtenäisiä alueita löytääkseen suojan, pariutuakseen ja säilyttääkseen geenipoolinsa elinvoimaisena. Ne eivät voi selvitä saarekkeilla, joita erottavat kemikaaleista kastuneet, raskailla koneilla operoitavat aavikot ja asfalttimeret.

Lisäksi tehoviljelyn vaatima valtava keinokastelu imee ympäröivän luonnon vesistöt kuiviin, aivan kuten tapahtui Araljärvelle puuvillamonokulttuurin takia. Kun luonto kuivuu ympäriltä, myös ne lajit, jotka onnistuivat välttämään raivauksen, kuolevat janoon. Eläinoikeusliike luulee pelastavansa tuotantoeläimen, mutta todellisuudessa se vain lisää yhden kesyn lajin hallitun hävittämisen ja kuoleman tuhansien villien lajien hallitsemattomaan joukkotuhoon.

5. Kotimainen realismi vs. tuonti-ideologia

Tätä taustaa vasten kotimaisen alkutuotannon merkitys asettuu oikeaan valoon. Suomalainen viljelijä operoi mosaiikkimaisemassa: peltoja ympäröivät metsät, pientareet ja ojat tarjoavat yhä suojapaikkoja eläimille. Toiminta on tarkkaan valvottua, eikä synteettisten myrkkyjen käyttö ole samalla tasolla kuin globaaleissa monokulttuureissa. Ennen kaikkea: kotimainen maatalous ja riista ovat meidän huoltovarmuutemme perusta. Emme voi kriisitilanteessa selvitä kookoksen, linssien ja eteläamerikkalaisen soijan varassa.

Metsästäjä-keräilijä ja suomalainen maanviljelijä jakavat saman rehellisen realismin: mikään ruoka, olipa se sitten itse kaadettu hirvi tai puimurilla korjattu kaurasato, ei synny ilman elämän päättämistä. Kysymys on vain siitä, oletko rehellinen sen edessä, otatko vastuun omasta elinympäristöstäsi, vai ulkoistatko kuoleman kasvottomiin monokulttuureihin, jotta oma omatuntosi pysyisi puhtaana.

Suomalainen metsästäjä ottaa osansa luonnosta, mutta laukauksen jälkeen metsä jatkaa elämäänsä koskemattomana ja yhtenäisenä – se tarjoaa yhä kodin niin karhulle, sudelle kuin teerelle. Vegaaninen utopia sen sijaan ei osallistu luonnon kiertokulkuun. Se raivaa luonnon tieltään rakentaakseen tilalle mantereen kokoisen tuotantolaitoksen.

1. Etelä-Amerikan soijantuotannon räjähdysmäinen kasvu (55 miljoonaa hehtaaria):

• Lähde: Song, X.-P., Hansen, M. C., Potapov, P., et al. (2021). "Massive soybean expansion in South America since 2000 and implications for conservation." Nature Sustainability, 4, 784–792.

• Tästä tutkimuksesta selviää satelliittidatan avulla, kuinka soijan viljelyala Etelä-Amerikassa on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla 26 miljoonasta hehtaarista yli 55 miljoonaan hehtaariin, tuhoten valtaisia alueita alkuperäisluontoa.

2. Brasilian Cerradon savannin tuho (3,6 miljoonan hehtaarin lajikato):

• Lähde: Soterroni, A. C., Ramos, F. M., Mosnier, A., et al. (2019). "Expanding the Soy Moratorium to Brazil’s Cerrado." Science Advances, Vol 5, Issue 7.

• Tutkimus osoittaa, että maailman monimuotoisimmasta savannista on koskemattomana jäljellä alle 20 %, ja ilman suojelutoimia soijateollisuus tulee tuhoamaan alueelta arviolta 3,6 miljoonaa hehtaaria alkuperäisluontoa vuoteen 2050 mennessä.

3. Vegaanisen maailman vaatima maapinta-ala (Miljardi hehtaaria tehopeltoa):

• Lähde: Poore, J., & Nemecek, T. (2018). "Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers." Science, Vol 360, Issue 6392, pp. 987-992.

• Tämä on eläinoikeusliikkeen usein lainaama Oxfordin yliopiston tutkimus. Vaikka laidunmaita vapautuisi, itse tutkimusdata paljastaa ihmiskunnan kasvipohjaisen proteiinintarpeen vaativan edelleen noin 1 miljardi hehtaaria (10 miljoonaa neliökilometriä eli Euroopan mantereen verran) aktiivista, intensiivistä peltoalaa (cropland).