Minä olen Pyytäjä

Maailma yrittää lokeroida minut harrastajaksi. Tämä sana ei kerro mitään siitä, kuka oikeasti olen.

Olen metsästäjä-keräilijä.

Kyse ei ole vapaa-ajanvietteestä, vaan tavasta olla olemassa. En mene metsään vain ulkoilemaan. Menen sinne, koska se puhuttelee minua juuri niin kuin se on puhutellut pyytäjiä vuosituhansien ajan.

Unohdettu todellisuus

Moderni yhteiskunta on ulkoistanut likaisen työn. Ruoka haetaan kaupan hyllyltä muoviin pakattuna, ja kuolema on siivottu teurastamoihin pois ihmisten silmistä. Kun yhteys ruoan alkuperään on katkaistu, miten voisimme enää ymmärtää todellisuutta?

Me metsästäjät emme ole vieraantuneet. Emme ulkoista vastuutamme, vaan kohtaamme elämän ja kuoleman itse. Olemassaolomme on kiusallinen muistutus tosiasioista: ihminen on osa luontoa, eikä lihaa saa ilman, että jokin kuolee.

Kutsu sinulle, joka tunnet samoin

Kirjoitan tätä sivustoa, koska tiedän, että on muitakin, jotka ajattelevat samoin.

Puhun sinulle, joka kuljet metsässä ja tunnet, kuinka jokin ikiaikainen osa sinussa loksahtaa paikalleen. Puhun sinulle, joka ymmärrät, että riistan kunnioittaminen ei ole sen inhimillistämistä, vaan sen kohtaamista vertaisena.

Mutta puhun myös sinulle, jolla ei ole mahdollisuutta toteuttaa tätä viettiä. Sinulle, joka tunnet kaupungin hälinässä kaipuuta johonkin aidompaan.

Tämä sivusto, Pyytäjä, on nuotiopiirimme. Täällä emme pyydä anteeksi sitä, keitä me olemme.

​Nuotio on nyt sytytetty, mutta annan liekkien ensin asettua. Avaan suoran yhteyskanavan myöhemmin, kun aika on oikea. Siihen asti annan tekstien puhua puolestaan