TARKASTELUJA

– Näin eläinoikeusideologia yrittää sanella luontosuhteemme Olen aiemmissa kirjoituksissani purkanut toistuvasti auki sitä, kuinka Eläinoikeusakatemia ja sen ympärille rakentunut "rohkean tieteen" verkosto pyrkivät muuttamaan luontosuhdettamme ylhäältä päin tulevalla ideologisella sanelulla. Olen osoittanut, kuinka kieltä ja biologiaa yritetään uudelleenkirjoittaa omien, luonnosta vieraantuneiden utopioiden ehdoilla. Nyt tälle ilmiölle on alettu vihdoin herätä myös valtamedia

– Miksi ideologisten liikkeiden johtajat, eivät koskaan tuomitse laittomuuksia? Moni maaseudun asukas, laillisen elinkeinon harjoittaja ja perinteisen luontosuhteen omaava on varmasti ihmetellyt yhtä asiaa ääneen. Miksi eläinoikeusliikkeen akateemiset johtohahmot ja asiantuntijat eivät koskaan tuomitse omiensa tekemiä ylilyöntejä? Miksi he vaikenevat, tai antavat jopa hiljaisen hyväksyntänsä, kun aatteen nimissä häiriköidään ruoantuotantoa, pysäytetään maitoautoja tai – kuten

– Asiantuntijavallan ja fanaattisuuden anatomia Olen aiemmissa kirjoituksissani purkanut auki sitä koneistoa, jolla perinteinen luontosuhde ja metsästys on pyritty demonisoimaan. Olemme nähneet, miten raskaasti rahoitetut asiantuntijaelimet ja järjestöt ovat kaapanneet kielen, muuttaneet laillisen elämäntavan "lajisorroksi" ja rakentaneet yhteiskuntaan järjestelmällistä vastakkainasettelua. Mutta mihin tämä kaikki johtaa käytännössä? Saimme siihen hiljattain vastauksen, kun S

– ja sanat teoiksi Historialla on tapana toistaa itseään, ja jokainen historian suuri vääryys on alkanut samalla tavalla. Ennen kuin miltään ihmisryhmältä on viety oikeuksia, heidät on ensin pitänyt määritellä "ongelmaksi". Tänä päivänä tämä mekanismi ei tarvitse fyysisiä tunnuksia, vaan se toimii digitaalisten leimojen, uuskielellä tehdyn demonisoinnin ja asiantuntijavallan luoman sosiaalisen eristämisen kautta. Ensimmäinen askel on kielen haltuunotto. Metsästäjää ei enää nä

Noin kaksi miljoonaa vuotta sitten Afrikan savannilla tehtiin päätös, joka määritti koko ihmiskunnan kohtalon. Vastakkain oli kaksi erilaista selviytymisstrategiaa. Toisessa kulmauksessa seisoi Paranthropus boisei , sitkeä ja leppoisa kasvissyöjä, joka päätti erikoistua heinään, juuriin ja siemeniin. Toisessa kulmauksessa oli meidän suora esi-isämme, Homo erectus  – kaveri, joka hylkäsi märehtimisen, teroitti kiven ja alkoi himoita punaista lihaa. Lopputulos? Paranthropus  on

Metsästys ekosysteemisenä osallisuutena Nykyaikainen eläinoikeuskeskustelu on pitkälti rakentunut oikeussubjektiuden  käsitteen ympärille. Pyrkimys tunnustaa muunlajiset eläimet kokeviksi ja toimiviksi yksilöiksi on eettisesti perusteltu, mutta se on samalla luonut paradoksaalisen etäisyyden ihmisen ja muun luonnon välille. Kun eläin nostetaan suojeltavaksi subjektiksi, ihminen pelkistetään usein pelkäksi ulkopuoliseksi tarkkailijaksi – moraaliseksi tuomariksi, jonka ainoa hy

Metsästyksen totaalikieltäminen on eläinsuojeluideologian ääneen lausumaton – ja usein ääneenkin lausuttu – tavoite. Kun akateemisissa kammioissa ja säätiöiden rahoittamissa hankkeissa piirretään utopioita "verettömästä luonnosta", unohtuu yksi olennainen kärsijä: koira . Jos metsästys lopetetaan, se poistaa samalla ikiaikaisen ihmisen ja metsästyskoirien yhdessäolon olemassaolon. Ihminen ja koira ovat rakentaneet liittonsa nimenomaan pyynnin ympärille, ja vanhimmat tuntemamm

Utopistinen oikeudenkäynti, jossa eläimillä on ihmisten oikeudet ja heidät on inhimillistetty.

-Sarvia jäniksille? Kun tarkastelee visioita ”luonnon kärsimyksen poistamisesta”, jota esiintyy tiettyjen filosofisten ja eettisten suuntausten ryhmissä, luonto näyttäytyy niissä usein viallisena tuotteena, joka kaipaa ihmisen päivitystä. Tämän logiikan mukaan saalistus on moraalinen ongelma, joka tulisi ratkaista teknologiasta tai geenimuuntelusta haetuilla ”moraalisilla korjaussarjoilla”. Leikitelläänpä tällä ajatuksella hetki (filosofiassa leikittely on sallittua): jos ker

– Näin metsästäjästä tehtiin "golfari aseella" Olemme puhuneet rahasta ja olemme puhuneet sanoista. Mutta miten me päädyimme tähän? Miten vuosituhantisesta luonnonkäytöstä tuli yhtäkkiä asia, jota pitää pyydellä anteeksi? Vastaus on pehmeä äärifundamentalismi . Se ei ole huutamista torilla. Se on hiljaista, sivistynyttä vallankäyttöä, jossa vastustaja ei pakota sinua lopettamaan, vaan saa sinut häpeämään sitä, kuka olet. Ja mikä pahinta: me metsästäjät itse, olemme auttaneet

– Kun uskonto ja politiikka tunkevat metsään Metsästyskeskustelusta on tulossa sakea soppa. Sitä hämmennetään nyt kauhoilla, jotka eivät kuulu samaan keittiöön: uskonnolla ja identiteettipolitiikalla. Metsään on tunkeutumassa joukko toinen toistaan vieraantuneempia osanottajia, jotka haluavat säätää ikivanhaa perinnettä omien subjektiivisten tunteidensa pohjalta. Mutta ennen kuin säädämme lakeja tunteiden perusteella, katsotaanpa perusasioita. Luonto on ateisti Luonto ei hais

– Sudesta tehty ideologinen ase Ensimäisessa osassa (linkki tarkasteluun) tarkastelimme suden hallinnollista uhanalaisuutta. Nyt on aika kysyä, mitä tuon termin varjolla todellisuudessa tavoitellaan. Onko kyse enää lajin suojelusta, vai onko "uhanalaiseksi" leimatusta suurpedosta tullut savuava ase, jolla tähdätään suomalaisen maaseudun ikiaikaiseen elämäntapaan? Saalistajana ihminen Suurin ideologinen este suden ja ihmisen rinnakkaiselolle ei ole susien määrä, vaan se, kuka

Kirjoitus on jatko-osa artikkeliin >> KIELELLINEN VALLANKÄYTTÖ ELÄINKESKUSTELUSSA . Purkuopas akateemiseen uuskieleen. Kieliperintö: Miksi eräsanasto on luonnon omaa suoja-aluetta? Ennen kuin pureudumme akateemiseen uuskieleen, on ymmärrettävä, mitä olemme menettämässä. Suomalainen eräsanasto on kehittynyt tuhansien vuosien aikana suorassa vuorovaikutuksessa, metsän ja riistan kanssa. Se ei ole syntynyt yliopistojen ilmastoiduissa kabineteissa, vaan nuotioiden äärellä ja hang

Nykyinen eläinoikeuskeskustelu ei ole vain mielipide-eroja, vaan syvälle ulottuvaa kielellistä vaikuttamista. Kriittisen eläintutkimuksen teoriasta kumpuavat termit on tuotu Suomeen tavoitteellisesti, usein Eläinoikeusakatemian perustajien toimesta merkittävien apurahojen turvin. Tämän uuskielen tarkoituksena on luoda narratiivi, jossa perinteinen luonnonkäyttö muuttuu moraalisesti kestämättömäksi ja metsästäjiä vastaan voidaan rakentaa loogiselta vaikuttava hyökkäys. Termino

– Näin yli miljoonan euron ”suljettu piiri” muokkaa totuutta metsästyksestä Metsästyskeskustelussa toistuu usein tarina Daavidista ja Goljatista. Meille kerrotaan, että vastakkain ovat suuri, paha metsästyslobby ja pieni, urhea joukko eläinten puolustajia. Tämä tarina on valhe. Kun pintaa raaputtaa ja seuraa rahavirtoja, asetelma kääntyy päälaelleen. Metsästäjä maksaa toimintansa itse: luvilla, riistanhoitomaksuilla ja talkootyöllä. Vastapuolella sen sijaan toimii raskas, amm

Metsästyskeskustelua hallitsee tällä hetkellä äänekäs vähemmistö, jolla on hienot tittelit mutta ohuet saappaat. Ympäristöfilosofi Aldo Leopold totesi aikoinaan osuvasti: ” On olemassa kahdenlaisia hengellisiä vaaroja: toinen on se, että luulee aamiaisen tulevan ruokakaupasta, ja toinen on se, että luulee lämmön tulevan patterista." Tämä lause tiivistää sen kuplan, jossa Suomen äänekkäin metsästyksen vastustaja, Eläinoikeusakatemia , elää. Kyseessä on ryhmittymä, joka yrittää

– Harha uudesta, paremmasta lajista Elämme aikaa, joka uskoo päivityksiin. Puhelimet, ohjelmistot ja autot päivittyvät parempiin versioihin. Mutta nyt on alettu kuvitella, että sama pätee biologiseen olentoon nimeltä ihminen. Onko yhden ainoan sukupolven aikana syntynyt Ihminen v. 2.0? Tämä uusi versio uskottelee irrottautuneensa kuoleman aiheuttamisen kahleista. Hän kuvittelee olevansa moraalisesti ylivertainen, "puhdas" ihminen, joka voi elää tuottamatta kuolemaa. Hän on li

– Markkinointitermi vai biologinen fakta? Keskustelussa viljellään sanaa "uhanalainen" kuin se olisi mielipidekysymys. Sitä käytetään tehosteena, kun halutaan voittaa väittely. Kuka määrittelee uhanalaisuuden? Ei Twitter-raati, eikä yksittäinen poliitikko. Maailmanlaajuisesti uhanalaisuuden määrittelee IUCN (Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto). Suomessa kansallisen arvion tekee Suomen Lajitietokeskus. Arvion perustuu matematiikkaan, ei politiikkaan. Kun katsomme listoja, hu

Kun tunteet syrjäyttävät biologian Suden kiintiömetsästyksen alettua yhteiskunta näyttää menettäneen järkensä. Sosiaalinen media ja uutisvirrat ovat täyttyneet, kumpaankin suuntaan, huudosta, nimittelystä ja hysteriasta. Poliitikkoja, tavallisia ihmisiä ja metsästäjiä maalitetaan tappajiksi, ja kiintiömetsästystä – joka perustuu tieteelliseen kannanhallintaan – kuvataan joukkoteurastukseksi. Tämän metelin keskellä on syytä pysähtyä ja katsoa luontoa silmiin. Ei sitä luontoa,

Identiteetti, jota on lupa vihata Kun suvaitsevaisuus loppuu metsänreunaan Elämme aikakautta, joka korostaa hienotunteisuutta. Olemme oppineet varomaan sanojamme ja tekojamme, jotta emme loukkaa toisen kulttuuria, perimää tai identiteettiä. Jos julkisuuden henkilö tai tavallinen kansalainen sortuu "kulttuuriseen omimiseen" – laittaa päähänsä sombreron tai pukeutuu saamelaisasuun ilman oikeutta – tuomio on välitön. Työpaikat menevät alta, mainesuoja romahtaa ja julkinen anteek