TARKASTELUJA

-Sarvia jäniksille? Kun tarkastelee visioita ”luonnon kärsimyksen poistamisesta”, jota esiintyy tiettyjen filosofisten ja eettisten suuntausten ryhmissä, luonto näyttäytyy niissä usein viallisena tuotteena, joka kaipaa ihmisen päivitystä. Tämän logiikan mukaan saalistus on moraalinen ongelma, joka tulisi ratkaista teknologiasta tai geenimuuntelusta haetuilla ”moraalisilla korjaussarjoilla”. Leikitelläänpä tällä ajatuksella hetki (filosofiassa leikittely on sallittua): jos ker

– Näin metsästäjästä tehtiin "golfari aseella" Olemme puhuneet rahasta ja olemme puhuneet sanoista. Mutta miten me päädyimme tähän? Miten vuosituhantisesta luonnonkäytöstä tuli yhtäkkiä asia, jota pitää pyydellä anteeksi? Vastaus on pehmeä äärifundamentalismi . Se ei ole huutamista torilla. Se on hiljaista, sivistynyttä vallankäyttöä, jossa vastustaja ei pakota sinua lopettamaan, vaan saa sinut häpeämään sitä, kuka olet. Ja mikä pahinta: me metsästäjät itse, olemme auttaneet

– Kun uskonto ja politiikka tunkevat metsään Metsästyskeskustelusta on tulossa sakea soppa. Sitä hämmennetään nyt kauhoilla, jotka eivät kuulu samaan keittiöön: uskonnolla ja identiteettipolitiikalla. Metsään on tunkeutumassa joukko toinen toistaan vieraantuneempia osanottajia, jotka haluavat säätää ikivanhaa perinnettä omien subjektiivisten tunteidensa pohjalta. Mutta ennen kuin säädämme lakeja tunteiden perusteella, katsotaanpa perusasioita. Luonto on ateisti Luonto ei hais

– Sudesta tehty ideologinen ase Ensimäisessa osassa (linkki tarkasteluun) tarkastelimme suden hallinnollista uhanalaisuutta. Nyt on aika kysyä, mitä tuon termin varjolla todellisuudessa tavoitellaan. Onko kyse enää lajin suojelusta, vai onko "uhanalaiseksi" leimatusta suurpedosta tullut savuava ase, jolla tähdätään suomalaisen maaseudun ikiaikaiseen elämäntapaan? Saalistajana ihminen Suurin ideologinen este suden ja ihmisen rinnakkaiselolle ei ole susien määrä, vaan se, kuka

Kirjoitus on jatko-osa artikkeliin >> KIELELLINEN VALLANKÄYTTÖ ELÄINKESKUSTELUSSA . Purkuopas akateemiseen uuskieleen. Kieliperintö: Miksi eräsanasto on luonnon omaa suoja-aluetta? Ennen kuin pureudumme akateemiseen uuskieleen, on ymmärrettävä, mitä olemme menettämässä. Suomalainen eräsanasto on kehittynyt tuhansien vuosien aikana suorassa vuorovaikutuksessa, metsän ja riistan kanssa. Se ei ole syntynyt yliopistojen ilmastoiduissa kabineteissa, vaan nuotioiden äärellä ja hang

Nykyinen eläinoikeuskeskustelu ei ole vain mielipide-eroja, vaan syvälle ulottuvaa kielellistä vaikuttamista. Kriittisen eläintutkimuksen teoriasta kumpuavat termit on tuotu Suomeen tavoitteellisesti, usein Eläinoikeusakatemian perustajien toimesta merkittävien apurahojen turvin. Tämän uuskielen tarkoituksena on luoda narratiivi, jossa perinteinen luonnonkäyttö muuttuu moraalisesti kestämättömäksi ja metsästäjiä vastaan voidaan rakentaa loogiselta vaikuttava hyökkäys. Termino

– Näin yli miljoonan euron ”suljettu piiri” muokkaa totuutta metsästyksestä Metsästyskeskustelussa toistuu usein tarina Daavidista ja Goljatista. Meille kerrotaan, että vastakkain ovat suuri, paha metsästyslobby ja pieni, urhea joukko eläinten puolustajia. Tämä tarina on valhe. Kun pintaa raaputtaa ja seuraa rahavirtoja, asetelma kääntyy päälaelleen. Metsästäjä maksaa toimintansa itse: luvilla, riistanhoitomaksuilla ja talkootyöllä. Vastapuolella sen sijaan toimii raskas, amm

Metsästyskeskustelua hallitsee tällä hetkellä äänekäs vähemmistö, jolla on hienot tittelit mutta ohuet saappaat. Ympäristöfilosofi Aldo Leopold totesi aikoinaan osuvasti: ” On olemassa kahdenlaisia hengellisiä vaaroja: toinen on se, että luulee aamiaisen tulevan ruokakaupasta, ja toinen on se, että luulee lämmön tulevan patterista." Tämä lause tiivistää sen kuplan, jossa Suomen äänekkäin metsästyksen vastustaja, Eläinoikeusakatemia , elää. Kyseessä on ryhmittymä, joka yrittää

– Harha uudesta, paremmasta lajista Elämme aikaa, joka uskoo päivityksiin. Puhelimet, ohjelmistot ja autot päivittyvät parempiin versioihin. Mutta nyt on alettu kuvitella, että sama pätee biologiseen olentoon nimeltä ihminen. Onko yhden ainoan sukupolven aikana syntynyt Ihminen v. 2.0? Tämä uusi versio uskottelee irrottautuneensa kuoleman aiheuttamisen kahleista. Hän kuvittelee olevansa moraalisesti ylivertainen, "puhdas" ihminen, joka voi elää tuottamatta kuolemaa. Hän on li

– Markkinointitermi vai biologinen fakta? Keskustelussa viljellään sanaa "uhanalainen" kuin se olisi mielipidekysymys. Sitä käytetään tehosteena, kun halutaan voittaa väittely. Kuka määrittelee uhanalaisuuden? Ei Twitter-raati, eikä yksittäinen poliitikko. Maailmanlaajuisesti uhanalaisuuden määrittelee IUCN (Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto). Suomessa kansallisen arvion tekee Suomen Lajitietokeskus. Arvion perustuu matematiikkaan, ei politiikkaan. Kun katsomme listoja, hu

Kun tunteet syrjäyttävät biologian Suden kiintiömetsästyksen alettua yhteiskunta näyttää menettäneen järkensä. Sosiaalinen media ja uutisvirrat ovat täyttyneet, kumpaankin suuntaan, huudosta, nimittelystä ja hysteriasta. Poliitikkoja, tavallisia ihmisiä ja metsästäjiä maalitetaan tappajiksi, ja kiintiömetsästystä – joka perustuu tieteelliseen kannanhallintaan – kuvataan joukkoteurastukseksi. Tämän metelin keskellä on syytä pysähtyä ja katsoa luontoa silmiin. Ei sitä luontoa,

Identiteetti, jota on lupa vihata Kun suvaitsevaisuus loppuu metsänreunaan Elämme aikakautta, joka korostaa hienotunteisuutta. Olemme oppineet varomaan sanojamme ja tekojamme, jotta emme loukkaa toisen kulttuuria, perimää tai identiteettiä. Jos julkisuuden henkilö tai tavallinen kansalainen sortuu "kulttuuriseen omimiseen" – laittaa päähänsä sombreron tai pukeutuu saamelaisasuun ilman oikeutta – tuomio on välitön. Työpaikat menevät alta, mainesuoja romahtaa ja julkinen anteek

Kuka kantaa vastuun Metsästäjää syytetään usein julmuudesta. Meidät nähdään ihmisinä, jotka "nauttivat tappamisesta". Tämä on modernin ajan suuri harha. Se on reaktio, joka syntyy, kun ihminen on vieraantunut biologisesta todellisuudesta niin kauas, että kuolema on muuttunut tabuksi. Tarkastellaan tätä moraalia objektiivisesti. Ruokakaupan illuusio Kävele tavalliseen ruokakauppaan. Kuvittele tilanne, jossa hyllyiltä poistettaisiin kaikki se, mikä on joskus ollut elävää tai os

Kyse on tilasta, ei tunteesta Kun seuraa julkista keskustelua suurpedoista, törmää jatkuvasti sanaan "susiviha". Sitä viljellään ideologisissa piireissä lyömäaseena, jolla yritetään vaientaa maaseudun väki ja metsästäjien huoli. Väite on yksinkertainen: jos et halua sutta pihapiiriisi, vihaat luontoa. Minä liikun metsästäjäpiireissä, enkä tunnista tätä vihaa. Metsästäjälle susi ei ole vihan kohde. Se on biologinen realiteetti. Se on huippupeto, kilpailija ja eläin, joka vaati