TIETOLAATIKKO Näin "näkymätön" vaikuttaminen toimii

Miksi metsästäjän tai alkutuottajan on toisinaan vaikea hahmottaa, miten hänen elämäntapaansa koskeva yhteiskunnallinen päätöksenteko muotoutuu? Koska merkittävä osa vaikuttamisesta tapahtuu hienovaraisesti tieteen rahoitusrakenteiden ja akateemisen käsitteistön kautta.

Näin rakenteellinen vaikuttaminen etenee prosessissa:

1. Rahoitus ohjaa tutkimuksen painopisteitä

• Mekanismi: Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) ei tyypillisesti rahoita perinteistä perustutkimusta, joka ainoastaan havainnoi ja kuvaa nykytilaa. Se rahoittaa hankkeita, jotka etsivät ratkaisuja ennalta määriteltyihin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

• Käytäntö: Jos luonnon pragmaattinen hyödyntäminen, kuten metsästys, on rahoitushakuvaiheessa kehystetty "ongelmaksi", rahoitusta ohjautuu hankkeille, jotka pyrkivät muuttamaan tätä toimintaa. Perinteitä ja nykyistä elämäntapaa säilyttävä näkökulma jää tällöin helposti uudistavien, murrosta painottavien tavoitteiden varjoon.

  
  

2. Asiantuntijavalta ja normatiivinen tiede

• Mekanismi: Osa poliittiseen päätöksentekoon vaikuttavasta tutkimuksesta on luonteeltaan ns. normatiivista tiedettä. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen taustalla on arvopohjainen ennakko-oletus siitä, millainen yhteiskunnan tai ihmisen luontosuhteen pitäisi olla.

• Vaikutus: Kun tutkijan subjektiiviset tai aatteelliset arvovalinnat (esimerkiksi eläinoikeusfilosofia) esitetään tieteellisen asiantuntijavallan kautta, ne näyttäytyvät päätöksentekijöille objektiivisina faktoina. Tällöin tavanomaisen kansalaisen on erittäin vaikea asettua argumentaatiossa tasavertaiseen asemaan, vaikka kyse olisi hänen omasta elämäntavastaan.

  
  

3. Tutkimuksen ja järjestötoiminnan risteäminen

• Mekanismi: Rahoitetuilta hankkeilta edellytetään laajaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Tutkimushankkeet valitsevat luontevasti strategisiksi kumppaneikseen järjestöjä ja toimijoita, joiden arvomaailma tukee hankkeen tavoitteita.

• Lopputulos: Keskusteluun syntyy helposti asetelma, jossa lähtökohtaisesti samanmieliset toimijat muotoilevat politiikkasuosituksia. Perinteisten elinkeinojen tai metsästyksen edustajat saattavat olla mukana virallisina lausunnonantajina, mutta heidän todellinen mahdollisuutensa vaikuttaa työn lähtökohtiin tai lopputulemiin on usein rajallinen.

  
  

4. Moraalipedagogia ja yhteiskunnallinen ohjaaminen

• Mekanismi: Tutkimustietoa viedään päättäjille muun muassa tiiviiden politiikkasuositusten (Policy Brief) muodossa. Eräissä akateemisissa suuntauksissa (esim. eläinoikeusfilosofia) puhutaan julkaisuissa avoimesti "moraalipedagogiasta" – eli tavoitteesta ohjata kansalaisten arvoja lainsäädännön, kasvatuksen ja median avulla.

• Vaikutus: Kun asiantuntijatieto suosittelee valtion instituutioiden valjastamista uusien arvojen opettamiseen, perinteinen ja biologiseen jatkumoon perustuva elämäntapa joutuu voimakkaan rakenteellisen paineen alle.

  
  

5. Käsitteellinen vaikuttaminen (Uusi sanasto) Yhteiskunnallinen muutos tehdään usein näkyväksi muuttamalla kieltä. Abstraktien termien takana on konkreettisia tavoitteita, jotka vaikuttavat suoraan luonnonkäyttöön ja perinteisiin identiteetteihin.

• Kestävyysmurros: Tarkoittaa tässä kontekstissa tyypillisesti nykyisten tapojen (kuten eläinperäisen ravinnon tai metsästyksen) merkittävää vähentämistä, sääntelyä tai lakkauttamista.

• Planetaarinen ruokavalio: Malli, joka painottaa voimakkaasti kasvipohjaisuutta ja jossa riistalla tai alkutuotannolla on erittäin marginaalinen rooli.

• Lajienvälinen (Interspecies): Suuntaus, jossa eläimiä tarkastellaan inhimillistettyinä yksilöinä ja juridisina toimijoina. Tämä haastaa suoraan perinteisen, ihmisen pragmaattiseen erityisasemaan perustuvan luonnonkäytön.

• Muutosvastarinta ja sopeutumisvaje: Hallinnollisia termejä, joilla perinteisen elämäntavan puolustaminen käännetään kielellisesti ongelmaksi tai sopeutumiskyvyttömyydeksi. Tämä on rakenteellinen tapa sivuuttaa (episteeminen mitätöinti) kansalaisen asiapohjaiset argumentit; häntä ei kohdata vertaisena keskustelijana, vaan hänen näkemyksensä diagnosoidaan asiantuntijavallan turvin "kehittymättömäksi" asenteeksi.

  
  

Esimerkkitapaus tosielämästä: Näin "murroshanke" viedään lainsäädäntöön

Jos rakenteellinen vaikuttaminen kuulostaa teorialta, katsotaan, miten se toimii käytännössä.

Yksi ajankohtainen esimerkki on Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama BIODIFUL-hanke (Biodiversiteettiä kunnioittava johtajuus, 2021–2027), jota vetää Turun yliopisto, tai STN:n laajat ruokajärjestelmän murrokseen tähtäävät hankkeet (kuten Just Food eli Reilu ruokamurros).

Näin artikkelissa kuvattu nelivaiheinen malli toimii käytännössä:

1. Ongelma on määritelty ennalta (Rahoitus) Hankkeet eivät tutki neutraalisti suomalaista luontosuhdetta, vaan niiden perusolettamuksena on yhteiskunnan "kestävyysmurros". Esimerkiksi ruokamurroshankkeiden tavoitteeksi on jo rahoitusvaiheessa lukittu siirtymä kohti kasvipainotteista planetaarista ruokavaliota, mikä tarkoittaa automaattisesti perinteisen alkutuotannon ja eläinperäisen ravinnon (mukaan lukien riistan) aseman radikaalia heikentämistä.

2. Aktivistit tuodaan osaksi tiedettä (Samanmielisten kupla) Kuten aiemmin todettiin, STN vaatii hankkeilta verkostoitumista. BIODIFUL-hankkeen omassa virallisessa mediatiedotteessa (Turun yliopisto, helmikuu 2024) todetaan täysin avoimesti, että hankkeen yli 70 verkostokumppanin joukossa on muun muassa "yrityksiä, järjestöjä, kuntia ja aktivisteja". Valtion rahoittama tiede ja aktivismi on siis kirjaimellisesti ja virallisesti integroitu samaan organisaatioon tuottamaan tuloksia.

3. "Moraalipedagogia" muuttuu Politiikkasuositukseksi (Policy Brief) Kun tämä tutkijoiden ja aktivistien muodostama verkosto on tehnyt työnsä, se julkaisee ministereille suunnatun Policy Brief -suosituksen. Esimerkiksi BIODIFUL-hankkeen politiikkasuosituksessa (2024) vaaditaan suoria lakimuutoksia: "Vapaaehtoisuus ei riitä: toiminnalle on asetettava selvät reunaehdot" ja vaaditaan erillisen luontolain säätämistä. Vastaavasti ruokamurroshankkeiden suosituksissa annetaan virkamiehille konkreettisia ohjeita siitä, "miten yhteiskunnassa voidaan tukea siirtymistä kasvipainotteisempiin ruokavalioihin".

4. Ohituskaista ministeriöön Nämä vaatimukset eivät jää vain yliopiston nettisivuille. Ne ladataan suoraan valtion ylläpitämään Ratkaisujatieteesta.fi -portaaliin, josta lainsäädäntöä valmistelevat virkamiehet ottavat ne lakiluonnosten pohjaksi edustamaan "ylintä, objektiivista tutkimustietoa".

Kun tavallinen kansalainen tai eränkävijä yrittää lausuntokierroksella kertoa, miten uudet lait tuhoavat hänen kulttuurinsa ja elinkeinonsa, hänen vastassaan ei ole enää aktivisti. Hänen vastassaan on valtion arvovallalla, miljoonien eurojen budjetilla ja asiantuntijavallalla sinetöity valmis poliittinen linjaus.

Tarkista lähteet itse: Kuka tahansa voi käydä lukemassa näitä suosituksia suoraan valtion omista lähteistä:

• STN:n politiikkasuositusten arkisto: (https://www.aka.fi/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus/tutkimusta-tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/)

• Esimerkki tiedotteesta, jossa aktivistien rooli myönnetään: Turun yliopiston mediatiedote "BIODIFULin politiikkasuositus" (https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/biodifulin-politiikkasuositus-luonnon-koyhtyminen-uhkaa-turvallisuutta)

Lukijalle: Tämä artikkeli on valistava ja analyyttinen katsaus siihen, miten tiede, rahoitus ja kielenkäyttö kietoutuvat toisiinsa nykypäivän yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Teksti perustuu havaintoihin julkisista rahoituspäätöksistä, hankekuvauksista ja akateemisesta kirjallisuudesta. Tavoitteena on tarjota lukijalle välineitä ymmärtää rakenteellista vaikuttamista ja tukea asiapohjaista keskustelua perinteisten elämäntapojen turvaamisesta.

Strategisen tutkimukesen neuvosto

STN Strateginen tutkimus - tutkittua tietoa yhteiskunnan tarpeisiin