KENEN LEIPÄÄ SYÖT, SEN LAULUJA LAULAT

– Näin yli miljoonan euron ”suljettu piiri” muokkaa totuutta metsästyksestä

Metsästyskeskustelussa toistuu usein tarina Daavidista ja Goljatista. Meille kerrotaan, että vastakkain ovat suuri, paha metsästyslobby ja pieni, urhea joukko eläinten puolustajia.

Tämä tarina on valhe.

Kun pintaa raaputtaa ja seuraa rahavirtoja, asetelma kääntyy päälaelleen. Metsästäjä maksaa toimintansa itse: luvilla, riistanhoitomaksuilla ja talkootyöllä. Vastapuolella sen sijaan toimii raskas, ammattimainen ja valtavilla pääomilla voideltu koneisto, jota pyörittää hämmästyttävän pieni ja tiivis valtaeliitti.

Tein sen, mitä yksityishenkilön ei tulisi tehdä: laskin yhteen hankkeiden ja avainhenkilöiden rahoituksen. Tulokset ovat pysäyttäviä. Eläinoikeusakatemia ja sen taustaverkosto ei ole "kansanliike". Se on yli miljoonan euron ideologinen nyrkki, jossa veronmaksajan eurot, säätiöiden varat ja yritysmaailman raha kohtaavat samoissa taskuissa.

Rahan jäljillä: Miljoonan euron jäävuori

Kun lasketaan yhteen Eläinoikeusakatemian ja sen pienen ydinpiirin hankkeiden rahoitus viime vuosilta, puhutaan summista, jotka ovat tavalliselle palkansaajalle käsittämättömiä.

1. Säätiöiden rahahanat (Yksityinen raha) Suurin yksittäinen moottori on Koneen Säätiö. Se on rahoittanut johdonmukaisesti hankkeita, jotka kyseenalaistavat perinteisen luontosuhteen.

• Pelkästään vuonna 2024 Koneen Säätiö myönsi Eläinoikeusakatemia ry:lle 120 800 euroa hankkeeseen "Ylistys eläimille".

• Akatemian keulahahmo, dosentti Elisa Aaltola, sai vuonna 2021 työryhmineen jättipotin: 335 500 euroa.

• Neuvonantaja Liisa Kaski sai 2021 noin 100 000 euroa omaan tutkimukseensa.

Kun tähän lisätään verkoston muiden taiteilijoiden (kuten Terike Haapoja) ja tutkijoiden saamat merkittävät apurahat, verkoston yhteenlaskettu julkinen rahoitus nousee kirkkaasti yli miljoonaan euroon.

2. Musta laatikko: Yritysrahoitus (Adventurous Ideas Oy) Säätiörahoitus on kuitenkin vain se osa, jonka näemme. Taustalla vaikuttaa myös vaikuttavuusyhtiö Adventurous Ideas Oy. Koska kyseessä on osakeyhtiö, sen rahavirrat eivät ole julkisia samalla tavalla kuin säätiöiden. Emme tiedä, kuinka paljon rahaa tätä kautta kanavoidaan kampanjointiin, mutta tiedämme, että yhtiö on vahvasti Akatemian taustalla. Tämä "pimeä raha" tekee todellisesta summasta todennäköisesti vieläkin suuremman.

3. Veronmaksajan lompakko (Julkinen raha) Vielä kipeämpää on se, että myös veronmaksaja on mukana talkoissa. Verkoston ydinjoukko on marinoitu yliopistomaailmassa. Heidän uransa ja statuksensa on rakennettu Suomen Akatemian ja yliopistojen budjettien varaan – eli verovaroilla .

Meillä on tilanne, jossa metsästäjä rahoittaa veroillaan tutkijoita, joiden työpäivän sisältö on metsästäjän elämäntavan demonisointi.

Piiri pieni pyörii – Samat nimet, eri hatut

Miten miljoona euroa voi pyöriä näin pienessä porukassa? Kun katsoo Eläinoikeusakatemian nimilistaa, huomaa nopeasti, että kyseessä on suljettu piiri. Samat henkilöt risteilevät rahoittajien, yliopistojen ja aktivistijärjestöjen välillä.

Erityisen huomionarvoista on avainhenkilöiden, dosentti Elisa Aaltolan ja oikeustieteilijä Birgitta Wahlbergin, strateginen yhteistyö. He muodostavat Suomen eläinoikeusliikkeen "institutionaalisen voimaparin", jolla on selkeä työnjako:

• Täysipäiväinen vaikuttaja (Aaltola): Aaltola on ilmoittanut jättävänsä perinteisen akateemisen uransa keskittyäkseen täysipäiväisesti Eläinoikeusakatemian johtamiseen. Massiivinen säätiörahoitus on taannut hänelle taloudellisen riippumattomuuden. Hänen ei tarvitse enää käyttää aikaansa yliopistohallintoon – hän voi keskittää kaiken energiansa ideologiseen vaikuttamiseen.

• Akateeminen ankkuri (Wahlberg): Wahlberg toimii yhä julkisoikeuden yliopistonlehtorina, mikä tuo toiminnalle juridisen uskottavuuden ja suoran linkin yliopistomaailmaan.

  
  

He eivät ole vain "vapaaehtoisia". He ovat verkosto, joka on onnistunut institutionalisoimaan eläinoikeusajattelun osaksi suomalaista yhteiskuntaa – paljolti juuri tämän ristiinrahoituksen ja strategisen työnjaon ansiosta.

Hydran päät – Yksi koneisto, monta nimeä

Tämä sama pieni piiri risteilee sujuvasti eri organisaatioiden välillä. Kun tutkii taustoja, huomaa kytkökset niin Animaliaan kuin Luonnonsuojeluliitto Tapiolaan. Kyseessä näyttää olevan selkeä strateginen työnjako:

1. Eläinoikeusakatemia tuottaa "tieteellisen" teorian ja uuskielen.

2. Animalia hoitaa kampanjoinnin ja poliittisen painostuksen.

3. Tapiola ry ja säätiöt varmistavat rahoituksen.

   
   

Vaikka nimet paperilla vaihtuvat, ideologia ja tekijät pysyvät samoina. Kun yksi järjestö hyökkää metsästystä vastaan "moraalisin argumentein", toinen säestää vieressä juridisilla pykälillä.

Kyse ei ole laajasta kansanliikkeestä, vaan keskitetystä operaatiosta, jossa samat kasvot käyttävät vain eri hattuja tilanteen mukaan.

Koneisto: Ammattilaiset asialla

Ehkä pelottavin osa tätä koneistoa on sen ammattimaisuus. Tämä ei ole nuhruinen yhdistys. Taustalla on "tekijöiden lista", johon kuuluu Suomen huipputason mainonnan ammattilaisia: palkittuja AD:ta, fonttisuunnittelijoita ja visuaalisia osaajia.

Kun taustajoukoista löytyy Teo Tuomisen kaltainen fonttisuunnittelija tai Antero Jokisen kaltainen palkittu mainonnan ammattilainen ja taiteellinen johtaja, kyse ei ole enää harrastelusta, vaan strategisesta mielikuvamarkkinoinnista.

Kyse on strategisesta brändinrakennuksesta, jonka tavoitteena on myydä radikaali ideologia suurelle yleisölle. Heidän kädenjälkensä näkyy siinä, miten huoliteltua ja viimeisteltyä akatemian viestintä on. Se ei näytä aktivismilta, se näyttää viralliselta ja arvovaltaiselta – ja juuri se on tarkoituskin.

Asiantuntijat ilman kumisaappaita

Kun selaa tämän miljoonakoneiston ansioluettelot läpi, yksi asia loistaa poissaolollaan: Metsästysosaaminen.

Joukossa on filosofeja, juristeja, taiteilijoita, graafikoita ja sosiologeja . Mutta missä ovat ne, jotka ymmärtävät esimerkiksi riistanhoitoa käytännössä? Missä on kokemus siitä, miten ekosysteemi toimii paperin ulkopuolella?

Sitä ei ole. Koko tässä massiivisessa asiantuntijajoukossa ei ole yhtäkään metsästyksen ammattilaista.

Tämä paljastaa toiminnan todellisen luonteen. Kyse ei ole biologisesta huolesta tai riistakantojen hoidosta. Kyse on puhtaasta ideologiasta. Heidän hyökkäyksensä metsästystä kohtaan ei perustu siihen, että metsästys olisi väärin luonnon kannalta, vaan siihen, että se on väärin heidän henkilökohtaisen moraalifilosofiansa kannalta. He eivät pidä siitä, ja miljoonan euron rahoituksella he yrittävät pakottaa tämän tunteen totuudeksi.

Identiteettipolitiikkaa valtion tuella

Lopuksi on kysyttävä moraalinen kysymys. Valtio ja säätiöt ovat tarkkoja siitä, ettei ketään syrjitä. Paitsi yhtä ihmisryhmää.

Jos valtion rahoittama yliopistohanke pyrkisi "kyseenalaistamaan saamelaisuuden" tai hyökkäisi jotain muuta vähemmistöä vastaan, rahoitus katkeaisi välittömästi. Mutta kun kohteena on metsästäjä, hyökkäys muuttuu "rohkeaksi tieteeksi".

On aika herätä todellisuuteen. Vastassamme ei ole joukko "huutelijoita", vaan yli miljoonan euron rahoituksella pyörivä, pienen eliitin hallitsema ideologinen laitos. Heillä on aikaa, heillä on rahaa ja heillä on strategia.

Kun seuraavan kerran luet "asiantuntijan" lausunnon metsästyksen pahuudesta, kysy: Kuka maksaa palkan, ja kenen joukoissa hän seisoo?

Lähdetiedot: Tiedot perustuvat julkisiin apurahapäätöksiin (mm. Koneen Säätiö 2024, 2021) sekä Eläinoikeusakatemian ja yliopistojen julkisiin asiantuntijatietoihin.