KIELELLINEN VALLANKÄYTTÖ ELÄINKESKUSTELUSSA

Nykyinen eläinoikeuskeskustelu ei ole vain mielipide-eroja, vaan syvälle ulottuvaa kielellistä vaikuttamista. Kriittisen eläintutkimuksen teoriasta kumpuavat termit on tuotu Suomeen tavoitteellisesti, usein Eläinoikeusakatemian perustajien toimesta merkittävien apurahojen turvin. Tämän uuskielen tarkoituksena on luoda narratiivi, jossa perinteinen luonnonkäyttö muuttuu moraalisesti kestämättömäksi ja metsästäjiä vastaan voidaan rakentaa loogiselta vaikuttava hyökkäys.

Terminologian uudelleenmäärittely ja tavoitteet

Kun sanat muuttuvat, muuttuu myös se, mitä pidetään yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä (Overtonin ikkuna). Keskeisiä uudelleenmääriteltyjä termejä ovat:

• Lajisortaja: Tämä termi on luotu korvaamaan sanat metsästäjä tai eläintuottaja. Se pyrkii rinnastamaan ihmisen ja eläimen välisen suhteen rasismiin ja väittämään, että ihminen sortaa muita lajeja samalla tavalla kuin rasisti sortaa muita ihmisiä.

• Lajienvälinen väkivalta: Metsästystä ei enää kutsuta metsästykseksi, vaan lajienväliseksi väkivallaksi. Tällä rinnastuksella pyritään poistamaan toiminnasta riistanhoidollinen ja ravinnollinen näkökulma ja korvaamaan se pelkällä moraalisella tuomiolla.

• Väkivallan harjoittaja: Kun metsästys kehystetään väkivallaksi, metsästäjästä tulee automaattisesti väkivallan harjoittaja. Termillä pyritään murtamaan mielikuva metsästäjästä vastuullisena luonnonkäyttäjänä.

• Toiseuttaminen: Tällä tarkoitetaan prosessia, jossa eläin nähdään alempiarvoisena objektina eikä yksilönä. Metsästäjiä syytetään eläinten "toiseuttamisesta", jotta niiden tappaminen voitaisiin oikeuttaa.

• Lajienvälinen oikeudenmukaisuus: Termi laajentaa ihmisoikeuksien kaltaiset oikeudet koskemaan myös eläimiä. Ajatuksena on, että oikeudenmukaisuusvaatimus on universaali ja koskee kaikkia lajeja tasapuolisesti.

• Eläintoimijuus (tai eläinsubjekti): Tällä korostetaan, ettei eläin ole vaistonvarainen kappale, vaan toimija, jolla on oma tahto, kokemus ja oikeudet.

Biologinen realiteetti vs. keinotekoinen sanasto

Vaikka kieltä muokataan, ihminen on biologisesti, geneettisesti ja fysiologisesti edelleen sidottu luontoon. Eläinoikeusaktivismin pyrkimys käyttää metsästyksestä nimitystä "harrastus" on tarkoituksellisen harhaanjohtavaa, sillä se sivuuttaa ihmisen lajityypillisen käyttäytymisen.

Vaikka nyky-yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuden ulkoistaa lihan hankinta kauppaan tai ryhtyä vegaaniksi, se ei muuta ihmisen alkuperäistä roolia ekosysteemissä. Uudet termit on luotu siksi, että ilman niitä metsästystä vastaan suunnattu narratiivi ei kestäisi objektiivista tarkastelua.

Loppupäätelmä: Strateginen uuskieli hyökkäysaseena

On välttämätöntä ymmärtää, että nämä käsitteet eivät ole syntyneet luonnollisen kielenkehityksen tuloksena, vaan ne on tarkoituksella räätälöity ja "laboratorio-olosuhteissa" kehitetty muuttamaan yhteiskunnan arvopohjaa. Kyseessä on taktinen uuskieli, jonka tavoitteena on:

• Leimata perinteet: Korvaamalla vakiintuneet sanat, kuten "metsästäjä", keinotekoisilla termeillä, kuten "lajisortaja", luodaan välitön moraalinen tuomio ilman tarvetta asialliselle argumentaatiolle.

• Vääristää todellisuus: Kun elintärkeä ravinnonhankinta ja riistanhoito kehystetään "lajienväliseksi väkivallaksi", pyritään tietoisesti sivuuttamaan ihmisen biologinen ja ekosysteeminen rooli.

• Ohjata mielipiteitä: Nämä sanat on luotu siksi, että ilman tätä kielellistä manipulaatiota metsästystä vastaan suunnattu narratiivi ei kestäisi rehellistä ja objektiivista tarkastelua.

  
  

Tämä termistö ei siis vain kuvaa maailmaa, vaan se on tavoitteellisesti luotu hyökkäysase, jolla pyritään tekemään metsästäjästä rikollinen omassa elinympäristössään.

Huomio tekstin taustoista: Tässä kirjoituksessa analysoitu termistö ja käsitteistö eivät ole sattumanvaraisia kielikuvia, vaan ne pohjautuvat suoraan Eläinoikeusakatemian perustajien ja neuvonantajien, kuten Elisa Aaltolan ja Sami Kedon, tuottamaan materiaaliin sekä heidän Suomeen tuomaansa kriittisen eläintutkimuksen teoriaan.

Teksti perustuu Eläinoikeusakatemian piirissä käytäviin keskusteluihin ja heidän laatimiinsa artikkeleihin, joissa näitä käsitteitä käytetään aktiivisesti muokkaamaan yhteiskunnallista käsitystä ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.