KUN AATE SUMENTAA LAIN

– Asiantuntijavallan ja fanaattisuuden anatomia

Olen aiemmissa kirjoituksissani purkanut auki sitä koneistoa, jolla perinteinen luontosuhde ja metsästys on pyritty demonisoimaan. Olemme nähneet, miten raskaasti rahoitetut asiantuntijaelimet ja järjestöt ovat kaapanneet kielen, muuttaneet laillisen elämäntavan "lajisorroksi" ja rakentaneet yhteiskuntaan järjestelmällistä vastakkainasettelua.

Mutta mihin tämä kaikki johtaa käytännössä? Saimme siihen hiljattain vastauksen, kun Satakunnan käräjäoikeus antoi tuomion vainoamisesta tapauksessa, joka kytkeytyy suoraan tähän petokeskusteluun ja ideologiseen jännitteeseen.

Tässä tuomiossa on yksi yksityiskohta, jonka pitäisi herättää jokainen oikeusvaltion tilasta välittävä kansalainen. Tämä ei nimittäin ole tarina syrjäytyneestä nettihäiriköstä, joka ei ymmärrä tekojensa seurauksia. Tuomion saanut henkilö on korkeasti koulutettu ja omaa jopa lakialan koulutusta. Hän on ilmoittanut valittavansa tuomiosta, mikä on hänen laillinen oikeutensa, mutta käräjäoikeuden päätös paljastaa jo nyt sen ytimen, josta olen puhunut: kun ideologia viedään äärimmilleen, sanat muuttuvat teoiksi.

Käräjäoikeuden asiakirjat kertovat korutonta kieltään siitä, millaisilla mittasuhteilla tässä on toimittu. Oikeus totesi yksiselitteisesti, että kyseessä ei ollut mikään sallittu mielipiteenvaihto. Tuomion mukaan ”tapa, jolla aineistoa on järjestelmällisesti koottu, kommentoitu ja levitetty, on ylittänyt tavanomaisen vastapuheen tai sallittavan kriittisen keskustelun rajat”. Oikeus painotti, että menettely kohdistui nimenomaan uhriin ”yksilöitävänä henkilönä eikä vain yleisluontoisesti hänen ajamiinsa asioihin”. Aineistoa oli kerätty systemaattisesti ja siihen oli liitetty ”pilkallisia nimityksiä ja halventavia tehosteita”.

Miten on mahdollista, että lakia tunteva asiantuntija päätyy käräjäoikeuteen syytettynä toisen ihmisen vainoamisesta?

Vastaus löytyy kolmesta mekanismista, jotka pitävät tätä koneistoa pystyssä.

1. Jalon päämäärän korruptio Kriminologiassa tunnetaan käsite "jalon päämäärän korruptio" (noble cause corruption). Se tarkoittaa tilaa, jossa ihminen uskoo taistelevansa niin ehdottoman hyvän ja oikean asian puolesta, että hän alkaa kokea päämäärän pyhittävän keinot. Kun ihminen sokeutuu omasta "ylemmästä moraalistaan", hän menettää kykynsä nähdä vastustajassa ihmisen. Juridinen koulutus menettää merkityksensä, koska fanaatikon mielessä oikeusvaltion lait ovat vain "sortajien suojamekanismeja". Hän ei koe tekevänsä rikosta, vaan käyvänsä pyhää sotaa.

Käräjäoikeuden perusteluista nousee esiin juuri tämä sokeus omalle toiminnalle. Syytetty vetosi oikeudessa siihen, että hän vain oikaisi väitteitä ja varoitti muita, ja väitti kritisoineensa vain uhrin "toimintaa", ei henkilöä. Oikeus kuitenkin näki tämän selittelyn läpi ja totesi: ”vastaajan pyrkimys erottaa toiminta asianomistajan henkilöstä ja tämän ’toiminnasta’ jää näytön valossa keinotekoiseksi, koska julkaisut ovat kohdistuneet nimenomaan asianomistajaan, hänen nimeensä, viesteihinsä, ilmaisutapaansa ja sosiaalisen median käyttöönsä”. Oikeus sinetöi asian toteamalla, että vaikka tarkoitus olisi ollut oikaista väitteitä, ”tämä tarkoitus ei poista sitä, että hän on tahallaan menetellyt tavalla, joka on ollut omiaan aiheuttamaan uhrissa ahdistusta”.

2. Stokastinen maalittaminen ja moraalinen vastuu Tämä fanaattisuus ei synny tyhjiössä. Taustajärjestöt, eläinoikeusfilosofit ja asiantuntijat eivät koskaan suoraan käske ketään vainoamaan toista ihmistä. He pitävät kätensä juridisesti puhtaina. Mutta jatkuvalla demonisoinnillaan he maalaavat valtavan kohdetaulun metsästäjien ja maaseudun asukkaiden selkään. Kun kokonainen ihmisryhmä julistetaan uuskielen voimin "väkivallan harjoittajiksi", on tilastollisesti väistämätöntä, että joku seuraajista radikalisoituu ja ”painaa liipaisinta”. Koneisto lataa aseen ja osoittaa suunnan. Voivatko nämä taustaorganisaatiot todella pestä kätensä moraalisesta vastuusta, kun heidän luomansa vihamielinen kaikukammio tuottaa rikostuomioita?

3. Hiljaisuuden hyväksyntä Olen jo aiemmin avannut sitä, miten hiljaisuus toimii hyväksyntänä, mutta nyt tämä punnitaan toden teolla. Demokraattisessa yhteiskunnassa vakavasti otettavat liikkeet tuomitsevat omiensa tekemät ylilyönnit ja rikokset nopeasti ja selvästi. Nyt kun käräjäoikeus on todennut toiminnan vainoamiseksi, missä ovat eläinoikeusjärjestöjen ja akateemisten taustavaikuttajien julkiset irtisanoutumiset tästä toiminnasta? Jos he vaikenevat, he lähettävät ruohonjuuritason aktiiveilleen selkeän viestin: "Me emme virallisesti hyväksy tätä, mutta emme me sitä tuomitsekaan." Tämä hiljaisuus on fanaattisuuden paras kasvualusta.

Kun korkeasti koulutetut ihmiset ovat valmiita uhraamaan oikeusvaltion periaatteet ideologiansa alttarilla, olemme vaarallisella tiellä. Tämä ei ole enää vain keskustelua susista tai metsästyksestä. Tämä on taistelua siitä, annammeko asiantuntijavallan ja ääri-ideologian romuttaa sen turvallisuuden ja ihmisarvon, johon suomalainen yhteiskunta perustuu.

Päivitys: Kun teoria muuttuu käytännöksi

Tämä asiantuntijavallan ja ääri-ideologian luoma syy-seuraussuhde ei ole vain teoreettista pohdiskelua, vaan se tapahtuu parhaillaan silmiemme edessä. Samaan aikaan, kun kirjoitin tätä analyysia, Elokapina-liike järjesti mielenilmauksen, jonka tavoitteena oli pysäyttää maitoautoliikenne Valion tehtaalle Lapinlahdella.

Tämä isku suomalaista maaseutua, ruoantuotantoa ja laillista elinkeinoa vastaan sai välittömästi sen moraalisen ja akateemisen siunauksen, josta olen puhununt. Dosentti ja eläinoikeustutkija jakoi sosiaalisessa mediassa kuvan tästä häiriköinnistä ja kirjoitti päälle omin sanoin: ”Hienoa toimintaa,”. Viesti on liitetty Vimma - Kapina on kuumaa -kappaleeseen, joka alleviivaa aatteellista hurmosta.

Tämä kuvakaappaus on kiistaton todiste siitä stokastisesta maalittamisesta ja fanaattisuuden koneistosta, jota kuvasin. Kun asiantuntija-aseman omaava henkilö ylistää suoraan laillisen elinkeinon häiriköintiä, hän poistaa aktivisteilta viimeisenkin moraalisen eston. Se ei ole objektiivista tiedettä, vaan se on suoraa kannustamista ja aatteen lietsomista, joka johtaa lopulta Satakunnan käräjäoikeuden tuomion kaltaisiin tekoihin.

Tämä on se vaarallinen kierre, joka meidän on tunnistettava ja katkaistava.