UHANALAINEN

17.1.
3 min käytetty lukemiseen

– Markkinointitermi vai biologinen fakta?

Keskustelussa viljellään sanaa "uhanalainen" kuin se olisi mielipidekysymys. Sitä käytetään tehosteena, kun halutaan voittaa väittely.

Kuka määrittelee uhanalaisuuden? Ei Twitter-raati, eikä yksittäinen poliitikko.

Maailmanlaajuisesti uhanalaisuuden määrittelee IUCN (Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto). Suomessa kansallisen arvion tekee Suomen Lajitietokeskus. Arvion perustuu matematiikkaan, ei politiikkaan.

Kun katsomme listoja, huomaamme eron kahden eläimen välillä, joista molemmista puhutaan samalla termillä, mutta täysin eri perustein.

Susi (Canis lupus) – Poliittinen uhanalaisuus

Maailmanlaajuisesti susi on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC, Least Concern). Susi ei ole lajina häviämässä maapallolta mihinkään. Sitä esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa valtavia määriä.

Suomessa susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, koska Suomen populaatiota tarkastellaan poliittisesti erillisenä saarekkeena. Biologinen tosiasia kuitenkin on, että Suomen sudet ovat geneettisesti osa valtavaa Venäjän susipopulaatiota.

Jos rajaa ei olisi kartalla, kukaan ei puhuisi lajin sukupuutosta. Puhuttaisiin alueellisesta sukupuutosta tai Fennoskandian reunapopulaatiosta – ja se on aivan eri asia.

On myös rehellistä myöntää, että susikanta ei voi koskaan olla Fennoskandiassa täysin "luonnollinen" (ihmisestä riippumaton) yksinkertaisesti tilanpuutteen vuoksi. Meillä ei ole erämaita, joissa suuri petokanta voisi elää ilman konflikteja.

Naali (Vulpes lagopus) – Todellinen hätä

Naalin tilanne on toinen. Suomen tunturialueen naali on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR, Critically Endangered). Se oli jo kuollut sukupuuttoon Suomesta lisääntymisen osalta, kunnes vuonna 2022 se onnistui pesimään pitkän tauon jälkeen.

Naalin uhkana ei ole ihminen aseen kanssa, vaan luonnon oma kilpailu: ilmastonmuutos ja punakettu.

Suden ja naalin rinnastaminen on älyllisesti epärehellistä. Toinen on globaalisti elinvoimainen suurpeto, toinen on oikeasti sukupuuton partaalla oleva eläin. Silti julkinen huuto keskittyy suteen. Miksi? Koska naalin pelastaminen vaatii tekoja, ei puheita.

Metsästäjä: Naalin ainoa toivo

Tässä päästään asian ytimeen. Kuka pelastaa "söpön" naalin? Käytännön työn tekee metsästäjä.

Naalin suurin uhka on kettu. Kettu on suurempi, aggressiivisempi ja se valtaa naalin pesäkolot ja tappaa sen pennut. Naalin suojelu on mahdotonta ilman tappamista.

Tämä on fakta, jonka Metsähallitus ja WWF ovat dokumentoineet.

Toimenpide: Ketunpoisto.
Laajuus: Naalin ydinalueilta (Käsivarsi, Pöyrisjärvi, Kaldoaivi) poistetaan vuosittain satoja kettuja. Vuonna 2024 Metsähallitukselle ilmoitettiin pelkästään näiltä alueilta 314 poistettua kettua.
Tekijät: Paikalliset metsästäjät ja erävalvojat.

Metsästys ei ole tässäkään harrastelua. Se on kohdistettua, tehokasta luonnonhoitoa. Se on vapaaehtoistyötä, jota tehdään vaikeissa olosuhteissa, usein ilman kiitosta.

Naalille viedää ruokaakin ruokinta-automaateille, jotta selviytymistä parannetaan, mutta kettu osaa sinne myös. Kettu on poistettava samasta ympäristöstä, naali ei siitä sitä itse selviä.

Ilman metsästäjien tekemää systemaattista poistopyyntiä naali olisi hävinnyt Suomesta lopullisesti. Tämä on harvinainen mutta kiistaton esimerkki siitä, kuinka metsästys ja äärimmäisen uhanalaisen lajin suojelu kulkevat käsi kädessä.

Tappaja vai suojelija?

Julkisessa keskustelussa metsästäjää yritetään maalata "satunnaiseksi tappajaksi", joka ampuu kaikkea mikä liikkuu. Naalin tapaus osoittaa väitteen naurettavuuden.

Metsästäjällä on kyky ja taito kohdistaa toimintansa tarkasti. Sama osaaminen, jolla kaadetaan hirvi ruoaksi, valjastetaan naalin suojeluun poistamalla kilpaileva peto. Ase on työkalu. Metsästäjä on operaattori.

Jos haluamme oikeasti suojella luonnon monimuotoisuutta, meidän pitäisi lopettaa termien vääristely. Uhanalaisuus on biologinen tila, ei poliittinen mielipide. Ja joskus uhanalaisen lajin pelastaminen vaatii sitä, että joku toinen laji kuolee.

Olisiko vihdoin aika luottaa metsästäjien päättelykykyyn?

Kun kyse on käytännön luonnonsuojelusta, me ymmärrämme syy-seuraussuhteet. Todellinen suojelu ei ole vain passiivista säilyttämistä, se on aktiivista tekemistä – vaikka se joskus vaatiikin tappamista.

Suojelukeskustelussa tulee löytää yhteinen ääni, ei vain tunteiden vallassa huutamista.

Lähteet ja lisätietoa:

Uhanalaisuusluokitus (Punainen kirja) Tämä määrittelee viralliset statusarviot Suomessa.

Lähde: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019 (Hyvärinen, E. ym. toim.)

Julkaisija: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Linkki: Laji.fi – Suomen lajien uhanalaisuus

Naalin suojelu ja ketunpoisto

Lähde: Metsähallitus / Naalin suojeluhankkeet (Felles Fjellrev & Yhteinen naali)

Julkaisija: Metsähallitus & WWF

Linkki: Metsähallitus: Naalin suojelu tai WWF: Naali

Suden kanta-arviot ja biologia Tämä on lähde populaatiokoolle ja DNA-tiedolle.

Lähde: Suden kanta-arviot