NAALI:

Kun ideologia on valmis uhraamaan uhanalaisen naalin

Julkaisin äskettäin 14-kohtaisen Eläinoikeusliikkeen pelikirjan, joka paljasti ne taktiikat, joilla biologiset faktat yritetään korvata urbaanilla moralismilla.

Eläinoikeusakatemia on tarjoillut meille, suorastaan oppikirjaesimerkin siitä, miten pitkälle ideologinen sokeus voi mennä. Tällä kertaa kohteena oli Suomen luonnon yksi uhanalaisimmista lajeista: naali.

Akatemia on aiemmin tehnyt postauksen, jossa se vastustaa voimakkaasti punakettujen poistamista tunturialueilta. He maalaavat kettujen metsästyksestä "julmaa lahtaamista" ja esittävät, että ainoa "järkevä keino" naalien suojeluun olisi susien palauttaminen Lappiin.

Katsotaanpa tätä julkaisua Pelikirjan linssin läpi ja verrataan sitä todelliseen luonnonsuojeluun – esimerkiksi WWF:n viralliseen kantaan.

1. Uuskieli ja kehystäminen (Pelikirjan kohdat 1 & 6)

Akatemian tekstissä vapaaehtoisten metsästäjien tekemä, äärimmäisen raskas ja elintärkeä luonnonsuojelutyö kehystetään ongelmaksi. He käyttävät tarkoituksellista uuskieltä ja tunnesanoja: ihminen ei tee kannanhallintaa, vaan "lahtaa massoittain kettuja" ja harrastaa "julmaa puuhaa". Tavoitteena on herättää lukijassa inhoa metsästäjiä kohtaan ennen kuin faktoja ehditään edes käsitellä.

2. Olkiukon rakentaminen (Pelikirjan kohta 4) 

Akatemia rakentaa metsästäjästä julman paholaisen, joka ajelee moottorikelkalla ja käyttää "jalkanaruja". Todellisuudessa kettujen poistoa tekevät Metsähallituksen valtuuttamat, kokeneet eränkävijät. Se on äärimmäisen vaativaa luonnonhoitotyötä ankarissa olosuhteissa. Ilman tätä työtä naali olisi Suomessa jo mennyttä.

3. Tieteen kirsikanpoiminta ja Disneyfikaatio (Pelikirjan kohdat 2 & 5)

Julkaisu lainaa yhtä luonnonsuojelubiologia, joka esittää susien puutteen johtavan ketunpoistoon. Samalla Akatemia vaatii susien palauttamista Lappiin naalien "pelastajiksi". Tämä on puhdasta luonnon disneyfikaatiota: luodaan romanttinen utopia siitä, että sudet ratkaisisivat ongelman harmonisesti, ja unohdetaan täysin poronhoidon realiteetit ja se biologinen fakta, että suurempi ja vahvempi punakettu yksinkertaisesti tappaa ja syö pienemmän naalin sekä valtaa sen pesät.

Totuuden hetki: Mitä sanovat oikeat luonnonsuojelijat?

Se, mikä tekee Eläinoikeusakatemian julkaisusta suorastaan vaarallisen, on sen totaalinen ristiriita todellisen luonnonsuojelun kanssa.

Otetaan esimerkiksi WWF, joka on ollut eturintamassa pelastamassa naalia Suomessa. WWF listaa sivuillaan kuusi keinoa naalin suojelemiseksi(Miten naalia suojellaan? Listasimme kuusi keinoa).

Arvatkaa, mikä on yksi näistä elintärkeistä keinoista? Punakettujen metsästys.

WWF toteaa suoraan: "Kettujen metsästys tunturialueilla on naalin selviytymisen elinehto."

Yhteenveto

Tämä Eläinoikeusakatemian julkaisu paljastaa pelikirjan todelliset, synkät kasvot.

Kun valittavana on uhanalaisen naalin pelastaminen metsästämällä (kuten WWF ja Metsähallitus tekevät) TAI metsästyksen vastustaminen ideologisista syistä, Akatemia valitsee jälkimmäisen. Heille ei ole lopulta kyse naalin suojelusta. Heille on tärkeämpää päästä moralisoimaan ja vastustamaan metsästäjä-keräilijän roolia luonnossa, vaikka sen hintana olisi kokonaisen lajin katoaminen Suomen luonnosta.

Tämä on se syy, miksi ideologialla ei saa koskaan korvata biologiaa.